Isoin Teineistä muutti siis pois. On näköjään olemassa muuttamista ja "muuttamista".

Tavarat ovat tämän katon alta kadonneet, mutta siinä kaikki. Avaimenkin Isoin Teini luovutti ja oli niin polleata tulla omillaan toimeen.

Mutta kuinkas kävikään? Mikään ei ole muuttunut; Isoin Teini näyttää luulevan että muutto tarkoittaa vain ja ainoastaan muuttoilmoituksen tekemistä poikaystävän osoitteeseen ja parin päivän ajan tavaroiden kantamista. Siinä kaikki. Joka ikinen aamu Isoin Teini tulee tänne, keittää pannullisen kahvia (josta sivumennen sanoen juo vain yhden kupin) ja menee suihkuun. Jättää likaiset vaatteensa pyykkikoriin (tai lähinnä sen viereen lattialle) niinkuin on tehnyt 18 vuotta tätä ennenkin. Valtaa kylppärin pariksi tunniksi, jonka jälkeen menee syömään. Syötyään jättää astiat, ruokatavarat ja yleensäkin kaiken pöydille toisten siivottavaksi, keittää taas kahvit (heittää pannullisen juomatonta kahvia pois sitä ennen) ja valtaa tietokoneen. Sitten lähtee töihin.

Sanoin nätisti alkuviikosta, että nyt kun sulla tulee tili (saa kahdessa viikossa palkkaa noin 700 €), säästä rahaa että riittää ruokaankin kun nyt kerran asut omassa huushollissa. "Joo joo", oli vastaus. Tytölle tuli tili, ja häipyi aamuyhdeksältä jo kaupunkiin shoppailemaan; oli jäjestänyt itselleen niin hienosti koko päivän että meni vasta illaksi duuniin.

Kello 17 soitti tyttö ja kysyi, voinko siirtää hänen tililleen rahaa, että pääsee syömään jonnekin ennen töiden alkua. Ilmoitin, että en - tytöllä on itsellään rahaa, syököön niillä. Tyttö vain vänkäsi vastaan ettei oikein voi, kun ei ole sitä rahaa. Minä ihan oikeasti istuin pyrstölleni ja kysyin, joko rahat on loppu. Ei voi olla totta!

"On mulla vielä viisi euroa ja kakskyt senttiä", Isoin Teini ilmoitti puolustuksekseen.

Likka oli laittanut tilin sileäksi; oli maksanut viimeisen erän autokoulusta, johon oli mennyt 300 euroa, mutta muu onkin sitten legendaa. Vaatteita, kenkiä, uusi kulmakoru, meikkejä, hajuvettä...

Ilmaiseksi kuitenkin oli jotakin saanut: kissanpennun. Joka sivumennen sanoen on jo kolmas katti tytön kattilaumassa.

Ja tilillä viisi euroa ja kokonaista kaksikymmentäviisi senttiä. Puolikas vuokraa maksamatta, bussilippu ostamatta ja seuraavaan tiliin aikaa kaksi viikkoa.

Minä olin järkyttynyt. Näinkö minä olen lapseni kasvattanut? Soitin vakoilijalle, vanhimmalle tyttärelle joka on jo neljä vuotta asunut poissa kotoa. Pitkän keskustelun jälkeen ilmeni, että isosisko oli pikkusiskoaan jo ohjeistanut, että yrittää nyt säästää rahaa että riittää. "Joo joo", oli ollut vastaus. Isosisko lupasi soittaa uudelleen pikkusiskolleen ja tunnustella tilannetta.

Hetken päästä soikin sitten puhelin. Isosisko juorusi, että pikkusiskonsa oletti ihan suvereenisti, ettei hänen tarvitse ruokaa ostaa kun käy äidin luona syömässä. Isosisko oli sanonut, ettei se ihan niinkään ole ja kysynyt mitä äiti siihen sanoo. Huolettomasti oli vastaus tullut: valittaahan se, mutta hän vaan menee. Ei se voi häntä nälissään pitää... jos ei saa ruokaa, hän soittaa sossuille jonka jälkeen sossut soittaa äidille. Ei hänellä rahat riitä enää muuhun kun on kaikkea ostettavaa.

Jaa etteikö voi nälissään pitää? Isoin Teini ei taida enää muistaa, että on täysi-ikäinen, jolloin minä en ole enää elatusvelvollinen. Sossuille soittaminen ei taida auttaa edes toimeentulotuen muodossa, sillä toistatuhannen euron kuukausituloilla pitäisi kyllä 18-vuotiaalla jäädä rahaa myös ostaa oma ruokansa ja vaikka miten laskisi, ei taida sossuilta rahaa kilahtaa tilille.

Tänään tyttö taas tuli, mutta suihkuun ei päässyt. Kylpyhuoneen kattoon oli ripustettu pelätin: Siipan metsästämä hautausmaanjärsijäjänis roikkui käpälistä kylppärin katosta, ja kiljaisun säestämänä Teini luopui suihkuhaaveistaan ja tyytyi vain pesemään hiukset, romistelemaan äidin meikkipussilla ja suhauttelemaan äidin hiuslakkaa. Jääkaappi tyhjeni sekin tottuneesti, ja pöydillekin jäi kotoisasti kaikki mahdollinen lojumaan. Mitä olisi tietokonepöytä ilman kahvimukin jättämää ruskeaa rengasta; entä kirjahylly, tiskipöytä, kylppärin lavuaarin reuna...?

Päätimme Siipan kanssa hinnoitella palvelumme. Tämän hotellin tähtiluokitus nousi juuri ja hinnat pompsahtivat Kämpin luokkaan. Joka ikiselle toiminnolle - jonka normaali ihminen tekisi omassa asunnossaan - löytyy tästä eteenpäin hinta. Suihkussakäynti, ruokailu, kahvi... kaikki maksaa. Ja jos rahaa ei tule, porttikielto astuu voimaan. Likapyykit pakkaan jätesäkkiin ja vien tytön kämpän oven taakse: itsellään on siellä pesukone, joten pesköön siellä. Siellä on myös suihku, jota voi käyttää.

Kun ei hyvällä, niin sitten pahalla. Minä olen Vittumainen Äiti, mutta niin se hirviemokin antaa vasalleen kyytiä jossain elämänvaiheessa. Se vaihe elämässä on tässä tapauksessa meillä nyt.

Jos en olisi kiltti tyttö, niin sanoisin että vituttaa.