Lauantaipäivä. Siippa vietti tämän päivän harrastuksissaan ja minä norkoilin kotona.

Aamulla siivosin keittiön. Pyyhin pöydät, latasin astianpesukoneen. Imuroin. Istuin tietokoneen
ääressä värkkäillen kokouspapereita. Pyysin teinejä käyttämään koirat ulkona. Käyttivät,
mutta palkkaa piti saada. Kustansin konserttiliput. Laitoin paistin uuniin.

Sitten lähdin tallille, ja hoidin hevoset. Puhdistin karsinat ja kannoin heinät. Oli tosi kiva olo kun
ajelin Nilvolla kotiin päin. Tulomatkalla poikkesin kaupassa hakemassa itselleni pari tölkkiä
Tehoa, kun tiesin olevan vielä töitä koneella. Ajattelin, että laitan ruuan ja käyn saunassa, ja
rentoudun ihan isse issessein.

Tulin kotiin. Kaksi teineistä istui tietokoneella suhaten galleriassa, yksi lojui sohvalla kuin
sairas mato. Kysyin, annoitteko koirille ruuan. Vastaus oli ei. Menin keittiöön ja vedin pari
kertaa syvään henkeä. Pöydällä lojui juustot, voit, ketsupit, pizzamausteet, maidot. Ketsuppi
oli pitkin Seiska-lehteä, juustoa oli leikattu pöydälle (ne päällimmäiset siivut). Kurkistin tuon
kaaoksen alle ja havaitsin tarkoin varjelemissani bambutableteissa sekä ketsuppia että kivan-
muotoisen rasvatahran. Leivänmuruja oli pitkin ja poikin, likaiset asiat olivat tiskipöydällä
vaikka koneeseenkin olisi mahtunut. Huokaisin pari kertaa syvään, siivosin keittiön jälleen
ja annoin koirille ruuan.

Pikkuriiviö ja Luppakorva alkoivat piippaamaan pissihädän merkiksi. Kyselin kuka viitsisi
kun minulla oli ruuanlaitto kesken. Ei vastausta, joten vedin kattilat levyltä, puin päälleni ja
käytin koirat ulkona. Kuuntelin jonkun juopuneen akankutaleen vittuiluja, vittuilin hieno-
varaisesti takaisin ja tulin jatkamaan ruuanlaittoa. Ennätin vielä käydä saunassakin. Imuroin
uudelleen ja kannoin vessasta, olohuoneen sohvalta ja keittiöstä sinne lojumaan jätetyt
pyyhkeet ja muut vaatteet likapyykkiin. Laitoin pyykkikoneen pesemään ja täytin sana-
ristikkoon kolme ja puoli sanaa, ennenkuin teini pyysi kännykkää lainaksi. En antanut.
Teinit häipyivät ovet paukkuen. Ei tainnut passuuttaminen mennä putkeen.

Sitten vietin suht rauhallisena muutaman tunnin. Siippakin kotiutui retkiltään, ja minä sain työt
koneella tehtyä. Asetuin muka katsomaan televisiota, ja Pikkuriiviö tuli viereen piippaamaan.
Sanoin varhaisteinille, että käyttäisi koiran ulkona. Vastaus oli ei, ei hän viitsi kun en tuonut
kaupasta hänelle limpparitölkkiä. Jumalaade, joka hemmetin kauppareissultako sille pennulle
on jotain tuotava! Turha toivo... Puin siis taas vaatteet päälle ja käytin kaksi koiraa. Siippa
avitti ja käytti yhden. Koirien kykkiessä puskassa haukuimme teinejä.

Nyt sitten huomaan, että olen jälleen ryhtymässä pöytäluutuksi. Keittiö kaipaa siivoojaa. 
Varhaisteini lojuu sohvalla edelleen kuin sairas mato ja marisee että on liian kuuma.

Järjestetäänköhän missään aikuisena olemisen hillintäkursseja?