Mieltäni piristääkseni päätin tänä aamuna kello 6 että menen raveihin. Maakuntaradalla on vuoden
ekat ja viimekään vuonna en käynyt kertaakaan. Ja sitäpaitsi Ison Punaisen karsinanaapuri starttaa,
samoin kuin samalta tallilta pari muutakin karvakorvaa. Pitäähän sitä ainakin mennä fiilistä nostatta-
maan jos ei muuten. Yhdeltä pitäisi olla sitten paikan päällä. Kaivoin jo Hevosenomistajien liiton
jäsenkortinkin esille valmiiksi.

Oikeastaan on ihan kivaa, että tuolla parikymmenpaikkaisella yksityistallilla missä tammat ovat
vuokrapaikoilla, on sekä ravi- että ratsuhevosia. Niiltä vanhoilta hevosmiehiltä saa ihan hillittömän
hyvää ohjeistusta hevosten sielunelämästä, ja vaikka niillä suurimmalla osalla onkin ravureita, pitävät
sitten kuitenkin kentät auki ihan säntillisesti traktorilla. Ei ole sitä ratsupuolen ajattelua että muunlainen
hevonen kuin heidän omansa on vain hevonen, ja kaikki muut ovat monttukamaa. Hitto vieköön,
nuokin ravurit mitä tuolla on, on melkein kaikki näiden vanhan kansan hevosmiesten itse varsasta asti
laittamia ja voittosummat on sadan tonnin paremmalla puolella. Ja tietävät ukot kyllä hevosista
lähestulkoon kaiken... Jotenkin kunnioitettavaa, kun tuollainen ravimies sanoo isolle jytkylle, 
riekkuvalle suomenhevosoriille vuosikymmenten kokemuksella, että alahan nyt olla siinä, ja ori on
kuin muovailuvahaa, katselee liinaharjan alta kuin kultainennoutaja ja töpsyttelee pikkupikku askelin
talliin ja on niin kilttiä poikaa.

Pikkumustalla on vieläkin jalka kaputt. Ostin siihen uuden linimentin, ja kun eläinlääkärikään ei muuta
sille sanonut olevan tehtävissä kuin lepo, aika ja kipulääke, lykkäsin linimentin säärelle. Jospa se edes
hiukan helpottaisi; eilenkin kun Siippa sitä talliin toi tarhasta, niin ontui vielä. Aamuisin ontuu pahem-
min, ja on kuulemma ko. vaivalle ihan tyypillistä. Mutta paha mieli on, kun Pikkumusta sairastaa.

Niin, ja jos saisi siellä raviradalla ajatusta jonnekin muualle näistä maallisista ympyröistä. Jotenkin
tuntuu ettei edes jaksa enää ajatella, eikä ylipäätään tehdä mitään. Urani vapaana toimittajanakin
on ollut nyt viime aikoina hiukan katkolla, ja taas oli tullut tänä aamuna päätoimittajalta sähköpostia.
Pitäisi kai sitä joskus kirjoittaa painettavaksikin tarkoitettua tekstiä, eikä ruotia omaa oloaan blogis-
saan yötä päivää. On tässä maailmassa muitakin kuin minä itse.