Sanotaan että...

...Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin,
ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.

On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy
katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen
yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä
ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...


Iso Äijä lähti tänään Sateenkaarisillalle; aurinko saatteli sen matkaan yhtenä tämän kevään upeimmista päivistä. On iso, iso ikävä. 11 vuotta taivalsimme samoja polkuja, nyt Äijä on tuskista vapaa. Ei enää vaivalloista liikkumista ja kipeäätekeviä kaatumisia, ei enää vahingossa alle valuneita lätäköitä ja siitä seurannutta häpeää. Toivottavasti sen on hyvä olla siellä missä se nyt on.

Tämän päivän olen vihannut itseäni; minä olin se pyöveli, joka teki päätöksen siitä että yksi elämä päättyy tänään. Vaikka tiedän ettei vaihtoehtoja ollut, tuskin annan itselleni koskaan anteeksi.

Kiitos yhteisistä vuosista - Äijä opetti minulle yhtä paljon koiranelämää kuin minä sille ihmisenelämää. Kiltimpää ja luottavaisempaa jättisakemannia ei ole toista samanlaista. Viisaine ruskeine silmineen se katsoi suoraan sydämeen ja jätti sinne ikuisesti pysyvän jäljen. Jokaisessa tänään itketyssä kyynelessä on muisto siitä, rakkaasta kaverista jonka oli aika mennä.

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
(Eino Leino)

On niin käsittämättömän ikävä.