Hitto vieköön, en voi uskoa silmiäni.

Terve, sinä keltainen mollukka taivaalla - parasta kun et enää livistä pilviverhon taakse piileskelemään!

Mieliala nousi heti muutaman pykälän kun sai sonnustautua hameeseen ja toppiin ja kipaista pihalle tuijottelemaan silmät sirrillään taivaalle. Varjelkoon, siellä sinä olet sittenkin! Enpä olisi uskonut sinua tälle kesälle näkeväni, mokoma taivaankappale. Kauan sinua odotettiin.

Tiesitkö, että olet ollut heinäkuun kuumin puheenaihe?

Enpä kironnut sinua, rouva Aurinko, vielä silloinkaan kun ahtauduin heti puolen päivän jälkeen autoon. Tassut olivat sulaa rattiin kiinni ja musta istuin oli niin kuuma että pyrstö liekeissä kurvasin parkkipaikalta baanalle. Ikkunat rehottivat auki ja naama oli näkkärillä, sisätiloissa oli varmaan 60 astetta lämmintä - mutta mitäpä siitä. Kesä on sentään vain kerran vuodessa!

Jumankaute, kesä! Wau! Luulin ettemme enää koskaan kohtaa, kun villasukat jalassa kärvistelin sohvannurkassa heti juhannuksen jälkeen. Mutta tulit sinä sittenkin. Eivät näytä mustat pilkkusi merkittävästi lisääntyneen, sillä yhtä lailla polttelee palovammat niskassa kuin muinakin kesinä.

Nyt kun olet suvainnut viimein saapua, parasta on että nouset uskollisesti aamuisin tuolta punaisen tiilitalon takaa ja painut maillesi vastarannalle vain tullaksesi taas huomenna. Koska jos et, niin... se on voivoivoi.

Aamullista jälleennäkemistä odottaen!