Klo 19:30 avasin siideritölkin. Nyt olen ottanut siitä kolme huikkaa ja runosuoni lähti heti läpättämään
kuin lampaansaparo. Tällä menolla tölkkiä (ja juttua) riittää yli puolenyön joten antaa palaa, Frank!

Tänä päivänä läheiseni ovat saaneet tuta allekirjoittaneen järisyttävän raivon. Minua otti niin tautisen
lujaa päähän aamulla, ettei ole tosikaan. Ainoastaan Virallinen Vuoteenlämmittäjäni a.k.a. Siippa on
hoitanut avolliset velvollisuutensa niin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, että oli ainoa johon sanan
säiläni ei sivaltanut eikä myrkkynuoleni osuneet. Hän jopa hiljaa vaieten (ensin polttaen sormensa
raivosta kihisevällä otsasuonellani) moppasi lattiat minun riehuessa imurin kanssa. Siinä lensivät
sohvilla lojuvat täkit ja Varhaisteinin toppatakit pihalle koko kerrostalolähiön pällisteltäväksi, eivätkä
koiratkaan uskaltaneet liikuttaa kuin kulmakarvojaan sen tunnin aikana minkä pihinäni kesti. Ei
sanonut siippakaan tapansa mukaan v**us**tana, vaan oli hiljaa ja imi kessua katse lippalakin
alla piilossa ikäänkuin se kääryle olisi ollut viimeinen tässä maailmassa.

Siis daah (sanovat Teinit); minä en kerta kaikkiaan jaksa enää yhtä ainoaa käytettyä lautasta ja
haarukkaa jo muutenkin täyteenahdetulla keittiönpöydällä. En myöskään kahvinpuruja keittimen
ympärillä ja pitkin lattiaa. En keskellä lattiaa lojuvia tennareita, toppatakkeja, märkiä pyyhkeitä,
villatakkeja ja karamellipapereita. Jos voisin sanoutua irti Äidin pestistä, sanoutuisin nyt. Mutta
turhaa potkia tutkainta vastaan; tämä pesti on elinkautinen.

Sen vuoksi menin kauppaan ja ratkesin ryyppäämään. Ostin yhden siiderin, enkä vieläkään ole
kohonnut sfääreihin kuten mainoksessa luvataan. Ehkä kolme huikkaa ei siihen riitä. Ei näköjään
edes neljä. Hyvä herra Hartwall, teitä odottaa haaste heti maanantaina harhaanjohtavasta mai-
nonnasta. Mainoksessa porukka leijuu jo kahdesta.

Kun ei ole omaa rauhaa, ei minkäänlaista. Varhaisteini kuittailee yöllisestä metelöinnistä - siitä
kostoksi sai todentotta synttärilahjaksi korvatulpat. Isoin teineistä käy sentään töissä, mutta
töiden välissä muistaa säännöllisesti käydä keikauttamassa kämpän hyrskynmyrskyn. Keskim-
mäinen teineistä vilahtaa koulun jälkeen viisi minuuttia kotona ja häipyy taas. Ja täällä me
kaksi homekorvaa istumme iltaa neljän seinän sisällä kaksin ja kirjoitamme blogejamme. Sen
ainoan hetken kun olisimme kaksin... paitsi jokin teinilaki on opettanut, että jos lähestyt Siippaa
viettelevästi aikeenasi jokin muu kuin bloginkirjoittaminen, ovi aukeaa ja kuuluu: "Kukkuu, olen
kotona!" Viettelevä olotila muuttuu toiseksi v:llä alkavaksi oliotilaksi.

Siispä ryyppään. Ryystän siideriäni huikka tunnissa ja mietin syntyjä syviä. Mietin ratkaisua
tilaongelmaan. Mietin ratkaisua teiniongelmaan. Mietin ylipäänsä mistä löytäisin ongelman. Tai
sitten mietin miksi ongelma löysi minut - jälleen kerran. Nuoruus on suuri seikkailu, mutta
hitonko pakko minun on sitä kipparoida eteenpäin?

Ehkä palaan vielä asian tiimoilta astialle. Ehkä en.