Kävelin äsken peilin ohi (taas sen synnin tein) ja piti jo ottaa pari pakkiaskelta, että sieltä takaisin
heijastuva kuva piirtyisi verkkokalvolleni. En kerta kaikkiaan voi uskoa, että tuo v-a-l-t-a-v-a laardiperse
on kiinni minussa. Varjele, sen kuljettamiseenhan tarvitsee kohta jo peräkärryn! Ja maha... se missä pitäisi
olla siisti sixpäkki, on jostain kohtalon oikusta kummallinen. Sixpäkin sijasta siellä taitaa olla rantapallo.
Mikkihiirifiguuri ihan selvästi, koska korvat lätköttävät sen pallukan yläpuolella ja napakin on metrin
syvyinen. Jumankeka - yöllä kun kääntyy kyljeltä toiselle niin maha pitää kääntää erikseen kun vartalo voi
tämän ulkoisen kropan sisällä pyörähdellä miten tahtoo ilman että päällysnahkassa näkyy edes hienoista
virettä.

Kyllä osaa olla suomalainen akanrutkula sitten kaunis! No huh huh.

Mitäs tässä on tehtävissä. Ei mitään muuta kuin että sammuta valot ja välttele peilejä.

Tapasin päivänä muutamana erään nk. ystävän. Oltiin kuulemma teinivuosina kavereita. No, jos oltiin niin
oltiin. Minä muistan vain sen, että teininä revin sitä kerran tukasta siideripöhnässä, kun meni ja pussasi sen
aikaista ihastustani. Onneksi pussasi, koska ihastus on tällä haavaa puliukkona, joten armollisesti unohdin
kaiken negatiivisen menneen ja asennoiduin nuoruuden ystävän rooliin. Kovinpa oli ajan hammas sitäkin
naista koetellut, oli pussit silmien alla ja ihan selvä selluliitti tytisi käsivarsissa. Siinä sitten haikailtiin
mennyttä nuoruuttamme. Mikä kumma se saa nelikymppiset kääntämään veistä haavassa kerta toisensa
jälkeen?

Siitä sitten lähdin rintaliiviostoksille (pakko kai se on, että saa ne edes jotenkin noususuhdanteeseen -
ilman kun näkyy koko komeus paidan helman alta). Luultavasti maan vetovoima ei sitten kuitenkaan
koske muita kuin minua. Kaupan hylly koreilee toinen toistaan kauniimpaa mallia, mutta minun
kokoluokassani kauneus rajoittuu puuterinväriin. Hyvänen aika, en minä vielä NIIN vanha ole! Olisin
halunnut söpöt Snoopy-kuvioiset, mutta olin 25 vuotta liian myöhään liikkeellä. Olin jo hyvän aikaa sitten
kasvanut sen koon ohi. Niinpä häveliäästi piilottelin puuterinvärisiä kassalinjalle asti ja yritin liueta vähin
äänin paikalta ostokset maksettuani - mutta sitten kassaneiti olikin se koko tavaratalon virkaintoisin ja
levitteli koko komeuden perjantairuuhkan pällisteltäväksi. Oli kuin olis pyöritellyt käsissään kahta
puuterinväristä lastenkokoista riippukeinua hintaa etsiessään. Vituttihan tuo.

Pitäisi tehdä lakialoite siitä, ettei  takapuoli saa levitä, tissit repsahtaa ja maha kasvaa niin, että sitä voi
käyttää keinulaudan alusena. Tai pitäisi ainakin kehittää trimmaava peili oman itsetunnon kohottamiseksi.

Ostoskanavalle tykitysidea?