Koira sitten varmaan söi Pip-oravan pilaantuneet pähkinät (aivan oikein, Lumottu-leffa on katsottu!)

Istuin kaikessa rauhassa tässä koneella kirjanpitoa tehden kun alkoi suoraan sanottuna leijailla sen
täytinen paskanhaju ettei paremmasta väliä. Iso Äijä hipsutti kynnet rapisten olohuoneen patterin
viereen ja Pikkuriiviö seurasi tilanteen kehittymistä pää tassujen päällä. Ei tarvinnut olla kummoinen
ruumiskoiran vainu, kun paikallisti löyhkän alkuperäksi eteisen. Siellä se oli, oikein ripulirapakko.
Iso Äijä oli syyllisen näköinen, mulkoili patterin vierestä silmänvalkuaiset vilkkuen ja Pikkuriiviö oli
kerrankin hiljaa. Luppakorva oli nukkumassa, joten sain rauhassa siivota sotkut. Siinä täyslaidallisessa
oli sitten tankattu pojan lenkkari, tytön talvikenkä ja minun mummoankkakenkäni jonka luulin olevan
turvassa naulakon alla. Siivottuani käytin koiran ulkona ja se lurautteli kuin paloruisku päin vesakkoa.

Tultiin sitten sisälle. Avoimien räppänöiden vuoksi viilenevässä olohuoneessa tuskailin debettejä ja
kredittejä - ja sitten jyrähti taas. Iso Äijä pyörii olohuoneen matolla ympyrää ja paska lentää sohvaan,
verhoihin, tietenkin matolle... Haju on - se on jotain järjettömän kamalaa. Iso Äijä pakenee eteiseen
ja Pikkuriiviö luikahtaa työpöydän alle kun moppi aseenani käyn taas taisteluun. Ripulia on verhoissa,
televisioonkin sitä on roiskunut. Luutuan ja moppaan, vaihdan vettä ja pidän nenästä kiinni etten
yökkää sisuskalujani ripulilammikkoon. Ison Äijän silmänvalkuiaiset ovat kuin selällään olevat kuun-
sirpit, kun se arvioi uskaltaako jo tulla olohuoneeseen. Taas käydään pihalla ja paska lentää.
Onhan tämäkin tapa viettää yönsä.

Unohdan debetit ja kreditit ja jään odottamaan seuraavaa lastia. Ison Äijän maha kurisee, se
piereskelee antaumuksella ja Pikkuriiviötä kiehtoo suunnattomasti tuo sulotuoksu. Tuon tuostakin
se nuuskii nautinnollisesti ilmaa ja hymyilisi jos osaisi. On sillä huvit. Silmät ristissä odotan Ison Äijän
seuraavaa lastia, mutta sitä ei ainakaan vielä ole tullut. Ainakaan vielä.

Mietin miksi ihminen ylipäänsä hankkii eläimiä? Nytkin nukkuisin autuaan unta enkä moppaisi
metusalemin ripulitykityksiä aamukahdelta. Jos ei olisi hevosia, ei tartteisi siivota talleja ja kantaa
heiniä. Kuitenkin tiedän, että jos saisin valita uudelleen, valitsisin täsmälleen samalla tavalla.
Tuosta tuollainen ikäloppu sakemanni ja tuosta toinen, nuorempi painos vain. Meneehän tuossa
yksi jäniskoirakin... ja pari hevosta, toinen vuosimallia talvisota ja toinen, joka on pienenä
pudonnut energiajuomasammioon.

What a shit - such a life.