Itsekään en ole mikään minuuttimiina, jonka aikataulut pitävät. Siippa aina sanookin, että minun aikatauluuni jos lisätään kahden tunnin marginaali, niin tiedetään milloin oikeasti olen paikalla.

Mutta tuo Varhaisteini! Jos jeppe sanoo klo 19 olevansa just tulossa puolen kilometrin päästä, eikä vielä puoli tuntia myöhemminkään ole perillä vaan vasta "tulossa", silloin kyllä pitkäpinnaisimmallakin kilahtaa. Varsinkin kun alkuperäinen saapumisaika oli klo 18.

Kaikkein rasittavinta on olla aina myöhässä. Ja mikä siinä sitten on, että silloin kun on kiire alkaa kaikki mättää. Rengas puhkeaa autosta, joku törppöilee edellä eikä pääse ohi, avaimet ovat hukuksissa tai kännykkä tai rahapussi... Ja silloin kun on pilvin pimein aikaa, niin kaikki menee kuin tanssi.

Ulkona sataa. Masentaa. Ja vielä pitäisi tänään lähteä iltapäivystykseen... Hermo kiristyy, vinkuu ja paukkuu, mutta tässä istun kun en muuta voi. Ja kun avaan radion, niin kerrankin on soinnut ajatusten kanssa yksissä.

Suurlähettiläiden sanoin:
Kuka voisi kellot seisauttaa
kun turhan nopeaan
aika tänä yönä raksuttaa

Mistä aikaa lisää sais
yö kun juoksee aamuun päin
kai saan sua vielä koskettaa

Aika on niin julma
se matelee
juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa
nyt kun olet siinä
aika suinpäin ryntäilee

Olen pieni ihminen
enkä sille mitään voi
parhaat hetket juoksee nopeaan
Maailma kulkee radallaan
se vähät välittää
mutta eikö voitais hidastaa

Kohta aamun koi
sut pesee vierestä pois
itsekseni vaivun uusintaan
ja mä rukoilen
että aika vois
saada sinut pian palaamaan

...kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan...