Sain yöllä Siipaltani kirjeen, jossa hän ilmoitti tästä eteenpäin puhuvansa pelkkää lontoota, koska suomenkielessä ei ole tarpeeksi sanoja ilmaisemaan hänen ajatuksiaan. Vastaiskuna tähän ajelin itseni täysin karvattomaksi kaikkialta.

Tuo kaikki siis tapahtui viime yönä, unessani. Jotenkin tuntuu, ettei tuo uni tule toteutumaan.

Mutta miten kummallisia unia sitä näkeekään! Ja miten pelottavaa on sitten toisinaan huomata, että jotkut unet käyvät toteen. Olen vanhaa unennäkijöiden sukua, ja vaikka alle 1% kaikista näkemistäni unista toteutuu, niissäkin on jotain karmivaa. En haluaisi tietää tulevaa, mutta joskus on pakko. Toteutuneita unia on paljon, mutta muutama niistä on jäänyt elävästi mieleeni.

Isomummoni kuoleman näin unessa. Olin silloin 11-vuotias. Unessa oli Isomummon ja minun lisäksi myös "tavallinen" Mummoni, eli biologisen isäni äiti ja siis isomummoni tytär, joka hänkin oli siirtynyt manan maille ennen tuota unta, eli jo vuosia aikaisemmin. Poimimme unessa viinimarjoja vanhan kesäpaikkamme pensaista. Minun koppani oli koko ajan tyhjää täynnä, vaikka poimin ja poimin. Muutama marja pyöri kopan pohjalla, kun molemmilla mummoilla marjat senkun karttuivat. Isomummon koppa oli niin täysi, että marjat siinä hädin tuskin pysyivät. Muistan tuskastumiseni siitä, etten saanut marjoja koppaani vaikka kuinka ahersin. Mummot nauroivat minulle ja sanoivat, että kyllä sinäkin saat sitten marjoja kun  olet yhtä vanha kuin me. Sitten mummo ja isomummo lähtivät marjakoppineen oranssinvärisen Ladan kyytiin, ja siihen heräsin. Minusta uni oli outo, ja kerroin siitä äidilleni. Äiti hymähti, että kohtahan niitä viinimarjoja pitää poimiakin, kun alkaa olla se aika vuodesta. Mummo oli tuolloin sairaalassa, joten hänestä ei poimimaan olisi.

Aika pian tuon jälkeen soi puhelin. Makailin tuvan lattialla Hevoshullu-lehteä lukien, ja puhelimen soidessa tokaisin äidilleni: "Vastaa sinä, soittavat sairaalasta että Mummo on kuollut."

Äiti kivahti, että pois tuollaiset puheet, ei kukaan ole kuollut. Mutta niin vain oli; Mummo oli nukkunut pois aamuyöllä. Äiti oli aika hiljainen sen puhelun jälkeen, ja kertoi unestani kuiskien kummitädilleni.

Olin siis outo otus.

Vasta vuosia jälkeenpäin tajusin, että Mummon viinimarjakoppa oli täysi, ja siis maallinen vaellus täällä tomumajana loppuisi. Mummo lähti unessani tyttärensä mukaan oranssilla Ladalla taivaaseen.

Mummille itselleen eläimet puhuivat unessa. Hirvet kertoivat huonot uutiset, metsälinnut hyvät. Jos unessa näki metsälinnun - oli se sitten metso tai teeri tai vaikkapa talitintti - se tiesi aina hyvää. Hirvi oli aina huonon edellä. Aina hirven nähtyään Mummi laittoi mustan huivin päähänsä ja keinui vaitonaisena keinutuolissaan ikkunasta ulos tuijotellen. Eikä mennyt kauaa, kun suru-uutinen aina tavoitti unennäkijän. Me lapset opimme jo pienenä ymmärtämään tuota, emmekä pitäneet edes ihmeenä. Harvemmin Mummo meille kuitenkaan mitään kertoi, olimme niin pentuja ettemme moisella tiedolla olisi mitään tehneet. Ja kai olimmekin.

Toinen mieleeni jäänyt asia on se, kun olimme ostamassa parikymmentä vuotta sitten silloisen mieheni kanssa taloa. Minusta talossa oli jotakin outoa, enkä ollut oikein varma asiasta. Kaikki näytti olevan hyvin; kiinteistövälittäjä kehui talon maasta taivaaseen, talon omistajalla oli kiire tehdä kauppaa. Päivää ennen kauppojen lukkoon lyömistä näin unen, jossa olin talossa. Yhtäkkiä leivinuunista alkoi tulla hiiriä, niitä tuli sadoittain ja miljoonittain. Koko lattia lainehti hiiristä, ja ne alkoivat kiivetä leivinuunin päälle ja siitä ylös. Herätessäni olin varma, etten tule laittamaan nimeäni kauppakirjaan. Talo saisi jäädä.

Puoli vuotta myöhemmin tapasin perheen joka oli ostanut talon. Mies kirosi raskaasti, ja sanoi että talo on täysi fiasko. Palotarkastaja oli laittanut tulisijat lämmityskieltoon, koska palomuuri oli halki leivinuunista savupiippuun saakka. Iso remontti oli tulossa. Siinä silmänräpäyksessä muistin uneni ja hiiret. Tätä se uni siis tiesi.

Mutta yhä odotan sitä unta, jossa joku kertoisi minulle lauantain 7 oikein tuloksen. Sitä ei vain ole kuulunut, mutta eihän kukko käskien laula. Kerran olen saanut ravivedossa pari kymppiä ihan sillä perusteella, että yksi veikkaamistani hevosista laukkasi unessani, kirmaili häntä pystyssä niityllä vailla huolenhäivää huomisesta. Vaihdoin kiireen vilkkaa ennen ravivetolapun palauttamista hevosen toiseen, ihan unen perusteella ja puolittain vitsinä. Ja se kannatti: unessa laukannut hevonen laukkasi startissa hylkäykseen asti, ja viime hetken muutokseni ravasi ykkösenä maaliin.

Tuskin Siippakaan tuon viimeöisen unen perusteella äidinkieltään muuttaa, ja tuskin minäkään turvaudun partahöylään ainakaan niin laajassa mittakaavassa kuin mitä unessani tein. Mutta toisaalta; voisihan ne päiväunet ottaa tuossa ennen iltaa, jos vaikka se "7 oikein"- päivä olisikin jo tänään...