Jotain kivaa tässä noroviruksessakin on: olen luultavasti laihtunut ainakin hirveästi. Kun ei mikään pysy
sisällä ja koko ajan istun pytyllä kiemurrellen risiiniöljyefektissä, ei yksinkertaisesti voi olla muuta
vaihtoehtoa kuin laihtua.

Muuta "mukavaa" norossa sitten ei olekaan. Tälle päivälle on ohjelmassa hevosten karsinoiden
siivousta ja miten sen teet kun polvet tytisee aladobina, heikottaa niin että kaatuu pelkästä ilmavirrasta, eikä uskalla edes yskäistä ettei suoraan sanottuna tule paskat housuun. Ja sitten kun meillä tässä paskataudissa on koko pesue... Koiran ulkoiluttaminenkin on voimainponnistus tyyliin 50 kilsan maratoni ilman tankkaustaukoja.

Vanhin teini lähti paskatautia pakoon: otti työn vastaan ja karkasi kumihanskat kädessä sadan kilometrin
päähän kolmen päivän keikalle. Se kun on nyt "vapaalla" ja miettii mitä tekisi elämällään, kun  sai tammi-
kuussa koulusta fudut. Sitä miettimistä taisi olla koko syksy, kun 52 kurssista suoritettuna oli ruhtinaalliset
yksi. Yleensä on mietiskellyt kotona, perusteellisesti ja pitkään, mutta nyt kun vaihtoehtona oli norovirus
niin valitsi kahdesta pahasta pienemmän: työnteon.

Ja negativia senkun kasvaa.

Hevonenkin alkoi ontumaan; veti tarhassa pierupukkilaukkaröykytyksen jälkeen polvilleen ja siitä
alkaen on ollutkin sitten kolmijalkainen. Autosta meni turvavyö poikki. Joku oli imuroinut imurin puolilleen keitettyä riisiä - ilman pussia. Kahvi oli aamulla loppu, ja kun horjuin sitten lähimpään kahvikauppaan koiran kanssa sitä hakemaan, oli tullessa jo niin heikko olo että hyvä kun jaksoin sen kahvipaketin kantaa. Ja kaiken lisäksi koira paskoi 200 metrin matkalla ainakin neljä kertaa, ja sillä
saaliilla olisi jo lannoittanut hyvänkokoisen kasvimaan. Paskapussi taisi olla painavampi kuin se kahvipaketti...

On tämä ihmisen elämä sitten yhtä helevettiä.

Minä sitä mietiskelin henkitoreissani maatessani, että oli se pentuna helppoa. Sen kun vähän vikisi
niin äiti jo kiikutti kuumemittaria ja toi troppia. Nyt kun on aikuinen, niin pennut vikisee ja minä vien
kuumemittaria ja troppia. Viis siitä vaikka olisin koko klaanin kipein: se on vain se äidin rooli. Ja jos
joku (teini) on vielä sen verran tolpillaan, että saattaisi olla potentiaalinen koiranulkoiluttaja, niin
erehdypä sitten pyytämään! Vastaus on ettei viitsi kun on joskus viime viikolla tai jotain käyttänyt ainakin
kaksi kertaa peräkkäin. Ja pelikin on kesken... Mutta auta varjele, jos joku asia on arvon teinillä 
sitä sun tätä valittamista niin kaikki pitää tapahtua just ja heti. Sitten menee taas tappeluksi, äiti on paska
ja koko maailma on paskaa, ja mikään ei toimi...

Ja siitäpä sitten pääsenkin lempiaiheeseeni: teineihin. Voin  vannoa, että koliikkivauvan kanssa jaksaa
paljon paremmin kuin teinin. Koliikkivauvalla on OIKEASTI maha kipeänä ja itkee tuskaansa;
teinillä on jättifinni ja sen myötä kaikki kaveruussuhteet katkolla. Meteli on molemmissa sama. Hoitokin
on sama: äiti hoitaa ja äiti paapoo. Antaa lääkettä ja lohduttaa.

Entäs sitten jos äiti ei toimikaan niinkuin teini vaatii: ei ostakaan sikakallista finnivoidetta, joka on AINOA
joka toimii, ei jaksa kuunnella itkua monta tuntia putkeen ilman mainoskatkoja ja tuijotella sitä finniä
(joka teinin silmissä on vähintään Mount Everestin kokoinen) eikä varsinkaan lupaa jäädä koulusta kotiin vain siksi koska teini omasta mielestään näyttää hirviöltä? Äiti on paska, jonka ei teinin mielestä olisi koskaan pitänyt edes tehdä lapsia koska ei niistä välitä, eikä ainakaan noin vanhalla akalla ole
mitään yhteistä lasten kanssa (olin 18 kun sain esikoiseni) joten miksi ei tehdä lapsia silloin kun itse on nuori ja ymmärtää niitä... ja niin edelleen.

Onneksi on valoa putken päässä: pari vuotta vielä ja teini asuu omillaan! Paitsi että meidän teinin "oma
asuminen" on ratkaistu aika kivuttomasti ainakin hänen omasta mielestään: paljoa rahaa ei tarvi, jos ottaa
asunnon ihan kodin läheltä, koska voi käydä sitten äidin luona syömässä ja pyykkäämässä. Ei siis tarvi
muuta kuin vuokrarahat, ja nekin varmaan järjestyy jos saa asumistukea ja jos ei saa, niin äitihän voi
aina lainata vähän lisää...

Enpä voinut muuta todeta kuin että heureka, nuorten rahaongelmiin on löydetty juuri ratkaisu...

Onkohan minulla kasvatuksellisissa asioissa isohko aukko?

Ihq daa.....