Luinpa taas paikallislehteä. Siinä nimetön mielipidesoittaja kehotti nimetöntä eläinsuojeluasioista huolestunutta
henkilöä tekemään paikalliselle eläinsuojeluihmiselle ilmoituksen nimettömänä. Kyllä kai kaikki me tähän
maailmaan appojeesuksen alasti tullaan, mummon sanoen ei oo maailmaan tulijalla kuin tuulenhuuhtoma
perse mukanaan, mutta jossain meillä elämänvaiheessa meitä jokaista kyllä nimellä paiskataan!

Ja mitä hyötyä on tehdä nimetön ilmoitus jonnekin, kun omaan ylpeyteensä pakahtumaisillaan ryysätään
sitten postilaatikolle seitsemättä kertaa sinä päivänä ja kerrotaan niille muillekin viidelle juorunkipeälle
postilaatikolla norkoilevalle naapurinmuorille posket täristen, että on tehnyt ILMOITUKSEN.

Keskustelu menee jotakuinkin näin:

- Päevee. Minun piti tehä tuosta naapurin Mutikaisen mäyräkoirasta ilimoitus!
- Jaa. Minkä takia?
- No kun se ei varmasti saa tarppeeksi liikunttaa! En oo tännään nähnyt sitä pissillä ollenkaan. Muutenni
koettaa aena jouvuttautua niin etten kerkiä näkemmään. Soattasi jonnillaista aekatauluva sehi pittee,
monesti männöö nukkuminen liijan pitkkään ja sittä myöhästyn.
- Mutikaiset on kuulemma mökillä. Tänä oamuna lähti auto seihtemän minnuuttia yli viijen. Oli kaksi
matkalaukkuva ja kahvenkeitin matkassa. Mitä siellä elläinsuojelussa sanottiin kun soitit?
- En ruvennu nimmeeni kertommaan. Sanoin jotta Mutikaisen koiralla on kupla otassa. 
- Ottiko ne sen ilimotuksen vasttaan vaekket nimmeesi sanonna?
- Otti otti. Sanovat jotta tarkasttaa asian. Harmi kun en muistanna Mutikaisen sosiaaliturvatunnusta.
- Oesihan se soettamalla selevinnä.
- Oesi soattanna sittä ruveta eppäelemmään jotahi.
- No niin oesi soattanna. On se hyvä kun ilimotit. Minä mään ja soetan Annikille ja Lemmikille ja aenahi
koetan tavottoo vielä Marketanni, ja sanon jotta sinä oot moaliman pelastanna.
- No tieppä niin. Minä koetan tavottoo loputki sukulaeset. On se hyvä että sinne nimettömänä soapi
ilimotuksen jättee, ei kukkaan tiijä kuka sen ilimotuksen jätti.

Ja miten sitten jaksaa Mutikaisen mäyräkoira? Möyrii mökillä onnessaan myyrien perässä, pissii milloin
huvittaa, ja Mutikaiset keittelevät kahvia ja nauttivat ajastaan ilman nimettömiä naapureita.

Nämä nimettömät sitten on niitä, jotka tekevät aamupaskan värisävystäkin isännöitsijälle ilmoituksen.
Nämä myös laskevat jokaisen kellastuneen koivunlehden syksyllä ja tietävät reunan hammastuksesta,
olisiko lehden ollut tarkoitus laskeutua sittenkin naapurin puolelle. Ja eikun ilmoitus, jos tuli väärälle
pihalle. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Loputtomiin. Ja kun nimi ei käytössä kulu, ja naapurin reaktioita
voi pikkukiikarilla sälekaihtimeen tehdyn reiän raosta tihrustaa, ei tarvitse maksaa ylimääräistä ajan-
vietteestään vaikka Salkkarit kesäksi loppuukin...