Näköjään kun ihmisellä on sekä välikorvan- että korvakäytävän tulehdus ja pää vaarassa mädäntyä ja tipahtaa pois, ja kun kaiken lisäksi sormien nivelet ovat niin kipeät että hädin tuskin nyrkkiin saa puristettua, ei näköjään kykene kirjoittamaan blogiaan. Eipä kyllä ole mitään erityistä viime päivinä tapahtunutkaan, eipä sillä että olisi asiantynkää ollutkaan.

Hyviä päätöksiä olen kyllä tehnyt. Toivottavasti myös kauaskantoisia, etteivät ne lopahda kuin kananlento ylihuomiseen. Olen vähän uudistanut huusholliakin; hankkinut uusia mattoja ja verhoja ja huomannut kevätauringon alkavan pikkuhiljaa pilkistellä. Ehkä näin kevätauringon siksi, kun pesin ikkunat. Päätin myös ilahduttaa päätoimittajaa uudella tuotannollani; sitä milloin, mistä tarina kertoo ja mikä on edes sen otsikko, en vielä tiedä. Eiköhän se matkan varrella kuitenkin tässä lähiaikoina selviä.

Mutta ei päivää ettei mikään kismitä, ja tänään kismitti kaikki.

Menin sitten ja ostin uuden näppiksen tietokoneeseen, tämmöisen muka anatomisesti muotoillun vänkyrän. Kaikenlaisia sitä on - eihän tällä osaa kirjoittaa kun on tottunut ihan vain sellaiseen tavalliseen. Itse asiassa syy miksi sijoitin tähän on se, että Siippa valittaa aina näppikseni olevan liian kovaääninen eikä sarjatuleltani saa siunaaman rauhaa. Tämä on hiljainen, mutta sanalla sanoen... outo. Tuntuu että kauhoisi kaksin käsin soppakulhon pohjalta legopalikoita, koska näppäimet ovat kummallisessa kuopassa oudon kaarevassa järjestyksessä ja vielä erikokoisia... Eipä kohonneet pisteet mikkisoftan muotoilutyön vuoksi. Pilikeitsin kätyrit olivat varmaan pienellä tripillä visioidessaan tätä tapausta, ei tämä minkään muun vuoksi näin vinksallaan voi olla. Ja niinkuin se Gigantin poika tätä kehui! Minä onneton mainonnan orja sorruin ja ihan säyseästi menin kassan kautta ulos. Nyt olen sitten illan päivitellyt ostostani. Eipähän Siippakaan valita naputuksesta, kun  kirjoittaminen tällä vehkeellä ei kuulosta lainkaan sarjatulelta vaan pikemminkin sahtitynnyrin viimeisiltä maahan tippuvilta pisaroilta. Naps silloin ja toinen naps tällöin. Olen omaksunut nopeasti poliisienkin suosiman kahden etusormen taktiikan, jolla etenen.

Jos jotain hyvää pitäisi löytää, on se että vaaka näytti miinus kolme kiloa. Tai sitten vaaka on vessan pimeydessä yksin mietiskellessään oppinut valehtelemaan. Alku se on kuitenkin tämäkin. Olen Pikkuriiviön kanssa sisukkaasti joka ilta kävellä länttässyt puolen tunnin tai tunnin pituisen lenkin, ja kun Pikkuriiviön kanssa on liikkeellä, ei se ole mitään maisematurneeta vaan silloin kävellään tosissaan ja vauhdilla. Sitä ollaan korvat pystyssä ja häntä itsevarmalla kaarella; minulla kylläkin vain korvat pystyssä.

Mutta tästä on hyvä jatkaa; kolme kiloa keveämpänä on ihan okei omistaa omituinen näppäimistö. Sytytin vielä kaksi tuoksukynttilää ja yritän kovasti muistaa, että kyllä tää tästä.